Tänne on siirretty jo kaikki Kotiäidin Luomulaaksossa olleet reseptit ja lisää tulee tulevaisuudessa. Pidän ruuanlaitosta ja leipomisesta. Kreetalainen (ja kreikkalainen) ruoka on lähellä sydäntäni ja myöskin italialaisesta ruuasta pidän ja näitä sitten enimmäkseen kokkailen. Ja totta kai joskus ihan kotoista, suomalaista ruokaakin, leivontaa unohtamatta. Kaikki aina oikeista aineksista. Pääpaino terveellisessä ruuassa - herkkuja ja leivontaa kuitenkaan unohtamatta.Moni on kysellyt sähköpostillakin, mitä me syömme. Toivon, että näiden reseptien myötä asia selviää paremmin. Ohjenuorana meillä on tuo kreetalainen ruokavalio (siis ei kreikkalainen vaan kreetalainen), joka on varsin hyväksi havaittu - myös meillä! Ruokakorimme sisältää ruokaa, joka on tehty oikeista raaka-aineista. Niistä samoista, mitä isoäitimme (ja tässä tapauksessa myös kreetalaiset isoäidit) ovat käyttäneet ja voineet hyvin. Tämä tarkoittaa myös s
itä, että kesäisin
ruokakoriimme päätyy villivihanneksia. Kreetalla hortoillaan yhä ja parhaat kerääjät tuntevat ainakin sata syötävää kasvia. Meillä suomalaisilla olisi paljon opittaa heistä, sillä meillä tuppaavat nuo marjat ja sienetkin jäämään metsiin - villivihanneksista sitten puhumattakaan! Kreetalla tapa siirtyy edelleen äidiltä tyttärelle. Ikävä kyllä se alkaa sielläkin pikku hiljaa vähentyä ja perimätieto katoaa. Se on sääli. Nurmikoilla, niityillä ja metsissä kasvaa yllättävän paljon syötäviä, käyttökelpoisia kasveja. Me emme vain enää osaa niitä tunnistaa ja käyttää. Itsellänikin on tällä alueella hyvin paljon opeteltavaa, sillä toistaiseksi keräily keskittyy muutamaan kasviin, jotka varmasti tunnistan. Joka kesä kuitenkin oppii uutta!Kuvissa näkyy tämän vuoden satoa. Kriikunapuu notkui hedelmistä, kurpitsa teki kuin tekikin kaksi ihan mukavan kokoista palloa, jotka säilöimme ja portulakkakin suostui kasvamaan! Sen sanotaan olevan helppo kasvi, mutta aikaisemmin en ole saanut sitä kasvamaan. Taimi on aina kuollut. Tänä kesänä unohdin koko kasvin ja se kasvoi hienosti! Ehkä salaisuus olikin siinä...
Toivon, että viihdytte reseptien parissa. Innostutte ehkä luomusta ja lisäaineettomasta ruuasta. Ja kukapa tietää, ehkä meitä hortoilijoita on ensi kesänä taas muutama enemmän! Se on yllättävän mukavaa puuhaa ja lapsetkin on helppo ottaa siihen mukaan. Meillä etenkin Mikael nauttii, kun pääsee keräämään "talvivarastoja"! :-)
Tervetuloa!
2 kommenttia:
Lopulta Suomessakin on varmasti joskus hortoiltu kovasti, luulisi sen olleen merkittävä ravinnonsaantikeino. Täällä vain nuo jutut on harmillisesti unohdettu.
Lisäksi aitoja makuja saisi olla tarjolla muillekin suomalaisille kuin innolla luonnossa samoileville. Juuri valittelin blogissani sitä, että kaupoista ei löydy paljoakaan suomalaisen metsän antimia!
Aiotko muuten keskittyä tässä blogissasi vain resepteihin vai ruokakulttuuriisi muutenkin? Olen aina lukenut ruokajuttujasi blogistasi mielenkiinnolla (en pelkästään reseptejä, vaan sitä muutakin).
Varmaan pääasiassa reseptejä, mutta uskoisin, että välillä tulee muutakin ruokaan liittyvää. Villivihannes asiat siirtyvät varmaan myös tänne puolelle. Reseptit on nyt ainakin helpommin käytettävissä. Tuo vanha blogi alkoi olla jo niin kammottovan laaja, että jotain jakoa piti saada aikaan. Käyttömukavuus alkoi kärsiä.
Suomessakin on kerätty villivihanneksia ennen, mutta ei enää pitkään aikaan. Se on sääli. Meillä on iso pala vanhaa ruokakulttuuria kadonnut. Ja todella ihanaa olisi, jos kaupoista saisi noita metsänantimia ihan oikeasti. Niin paljon jää keräämättä ja säilömättä.
Mukavaa, että olet viihtynyt tekstieni parissa. Se on aina mukavaa kuulla. :-) Toivottavasti niin on jatkossakin.
Lähetä kommentti